Kemian valtakunnalliset kokeet sekoittivat hieman kevään aikatauluamme ja blogikirjoituksiin tuli taukoa. Tämä tunti tosin pidettiin jo lähes pari viikoa sitten, mutta tekstin viivästymisen vuoksi julkaisen sen hieman myöhässä. Pinja, Jaakko, Saima ja Venla kertoivat meille muutama viikko sitten silkistä ja tässä esitys kirjallisessa muodossa.
----------------------------------------------------------------------
SILKKI
HISTORIA
Perimätiedon mukaan silkki keksittiin jo 2 500 eKr. aikoihin
Kiinan keisarinna Si Ling Chi:n toimesta. Vaikka kankaan alkuperästä kertovat tarinat
eroavat toisistaan huomattavasti, niihin liittyy silti yksi sama sanoma:
silkkimadon kehräämästä säikeestä saatiin valmistettua kauneimpia vaatteita,
joita oli koskaan nähty ja ne nousivat nopeasti suureen arvostukseen
maailmalla.
Kiinasta silkkikangas kulkeutui ensiksi Intiaan, Koreaan sekä
Japaniin ja vasta myöhemmin noin 100 eKr. silkkitietä pitkin länteen, jossa se
Rooman markkinoilla vaihdettiin kultaan. Matka silkkitiellä kesti jopa
kahdeksan vuotta ja sen aikana kauppakaravaanit altistuivat monille vaaroille.
Silkin valmistuksen salaisuus paljastui länsimaille vasta 500-luvulla, kun kaksi
munkkia salakuljetti silkkiperhosen munia henkensä uhalla Bysantin
valtakuntaan.
Nykyään silkkiä tuotetaan pääasiassa Kiinassa, Brasiliassa,
Intiassa, Thaimaassa ja Japanissa. Se kattaa noin 0,1 % maailman
kangastuotannosta.
EKOLOGISUUS
Silkki tunnetaan varsin ekologisena kuituna, sillä siihen
liittyvät ympäristöhaitat aiheutuvat pääosin vain silkkitoukkien ravintona
käyttämien mulperipuiden lannoituksesta ja hoidosta. Vastapainona tälle
mulperipuut ehkäisevät hyvin eroosiota. Vaikka suurin osa toukista kuolee
koteloiden ”avaamisessa”, käytetään niidenkin ruumiit hyväksi kiinalaisessa
keittiössä.
OMINAISUUDET JA KÄYTTÖ
Silkillä on monia hyviä
ominaisuuksia, joiden takia se on kallista. Hienointa silkkiä käytetään lähinnä
juhlapukuihin ja pieniin asusteisiin, kuten solmioihin. Silkki kiiltää
kauniisti ja on erittäin mukavan tuntuinen ihoa vasten, joten se sopii tähän
tarkoitukseen hyvin. Silkki myös hylkii likaa, ja mukautuu lämpötilaan;
Kylmällä silkki eristää lämpöä, kuumalla se ei hiosta. Käyttövaatteita silkistä
tehdään harvemmin se huonon hiensietokyvyn ja kemiallisten aineiden keston
takia.
Silkistä valmistetaan
myös teollisuuskankaita ja käsityölankoja. Tähän käytetty silkki ei ole yhtä
hienoa, mutta sillä on silti silkille ominainen lujuus, joustavuus ja keveys.
Esim. urheiluvaatteissa voi olla halvempaa silkkiä, sillä silkki neutralisoi
hajuja ja voi imeä jopa 30 % painostaan nestettä tuntumatta kostealta. Tästä syystä silkki soveltuu myös esimerkiksi
maalauskankaaksi, ja muinaisessa Kiinassa sitä käytettiinkin siihen ennen kuin
paperi keksittiin.
Silkillä on todettu
myös olevan rentouttavia ja virkistäviä vaikutuksia. Tämän huomasivat jo
muinaisen Kiinan asukkaat, jotka käyttivät silkkiä apuna esim.
verenkiertohäiriöiden, allergioiden ja makuuhaavojen hoidossa.
SILKIN VALMISTUS
Silkkiä valmistetaan silkkiperhosen toukan koteloista eli
kokongeista. Silkin valmistukseen liittyy
kolme ammatia: mulperipuun viljelijät, munien tuottajat ja toukkien
kasvattajat. Tunnetuin silkkiperhonen on mulperiperhonen, joka käyttää
ravintonaan vain valkoisen mulperipuun lehtiä. Munia yksi mulperiperhonen
tuottaa noin 500. Silkinviljelijät ostavat silkkiperhosen munat keväällä, kun
munia on säilytetty talven yli. Samaan aikaan keväällä, mulperipuu alkaa vihertyä.
Toukkien kasvattajat hautovat munia hieman yli 20 asteen lämpötilassa, kunnes
toukat ovat noin 3mm pituisia ja karvaisia. Toukkia ruokitaan mulperipuun
lehdillä, kunnes ne ovat noin 9 cm pituisia ja sen jälkeen ruokkiminen
lopetetaan. Hetken levättyään,
toukat aloittavat kehräämään kokongiaan, mikä kestää noin 60 tuntia. Silkkiperhosen toukka ei saa
kuitenkaan kuoriutua kokongistaan, jolloin silkkilanka katkeaisi, vaan toukat
tapetaan kokongien sisällä esimerkiksi kuumentamalla. Kaikkia toukkia ei kuitenkaan
tapeta, vaan osan annetaan kuoriutua perhosiksi jatkamaan silkkiperhosten
sukua. Yhdestä kokongista saa suunnilleen 3000 metriä silkkilankaa. Toukan
kehräämä silkkilanka on todella ohutta, minkä takia monen toukan lankoja
joudutaan yhdistämään paksun langan saavuttamiseksi. Jotta rihma saataisiin
irrotettua, kopat käytetään kuumassa vedessä tai höyrytetään. Kuidun pään
löytämiseksi koppaa hierotaan pyörivin liikkein. Samalla, kun lankaa aletaan
kiertää kerälle, se kuivataan.
Raakasilkiksi kutsutaan silkkiä, josta ei ole
vielä poistettu serisiiniä, eli silkkisäikeitä suojaavaa liima-ainetta. Kun
serisiini poistetaan, saadaan keitettyä silkkiä. Nimi tulee siitä, että
serisiinin poistamiseksi silkkiä keitetään useissa saippualiuoksissa. Samalla
keittäminen lisää silkin lujuutta ja antaa sille pehmeyttä. Silkkiin myös
lisätään erilaisia orgaanisia suoloja, jota kutsutaan silkin kuormittamiseksi,
koska keittäessä silkki kevenee noin 30%.
HOITO-OHJE
Silkkiä ei saa säilyttää likaisena ja sen pesu on tehtävä
varoen käyttäen joko hieno- tai erikseen silkin puhdistusta varten valmistettua
pesuainetta. Silkkituotteet pestään käsin tai pesukoneen hienopesuohjelmalla.
Myös kemiallinen pesu on hyvä ratkaisu. Silkkiä ei saa liottaa, jotta sen värit
eivät suttaannu. Samaisesta syystä vaate ei saa valua vettä, kun se nostetaan
kuivumaan. Silkkineuleet kuivataan tasossa. Halutessaan silkkiä voi silittää
nurjalta puolelta 120-150ᵒC raudalla. Mitä arvokkaampi puhdistettava vaate on,
sitä suositeltavampaa on pesettää se pesulassa, sillä kotipesussa vaatteen
tuhraantuminen ja vahingoittuminen on helppoa.
Vilhunen, 2005, Pieni
Silkkikirja, Helsinki: Suomen Lähetysseura
----------------------------------------------------------------------
Tunnilla värjäsimme puuvillaisia sekä keinokuituisia (polyamidi+elastaani) kangastilkkuja luonnonväreillä, kuten sipulilla ja koivunlehdillä. Valitettavasti kotivarastossamme ei ollut valkoista keinokuitukangasta vertailutilkuksi, joten jouduimme nyt vertailemaan valkoisen puuvillan ja beessin keinokuidun värjäytymisominaisuuksia.
Työohje oli melko yksinkertainen. Sekös tässä oppilaitakin naurattaa? :)
-Suodatimme kasvin palat vedestä pois ja jäähdytimme värjäytyneen veden alle 80 asteen (C).
-Tämän jälkeen lisäsimme veteen kalialunaa (kaliumalumiinisulfaattia). Kalialuna kiinnittää väriaineen paremmin luonnonkuituiseen materiaaliin.
-Värjäysliuos oli nyt valmis ja kangastilkut lisättiin 80 asteiseen liuokseen värjäytymään. Lopuksi ne huuhdottiin vedellä.
 |
| Vasemmalla alunperin valkoisia puuvillakangastilkkuja, oikealla alunperin beessejä keinokuitukangastilkkuja. Ylimpänä värjäämättömät tilkut. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti